Pälvikalju – Alopecia areata

Autoimmuunisairauksiin kuuluva Alopecia areata on varsin yleinen sairaus ennen kaikkea nuorilla, sillä yli 0,5% väestöstä lasketaan sairastavan sitä ja yli puolella sairaus puhkeaa alle 25 vuoden iässä. Tähän sairauteen altistava geeni periytyy, mutta se pysyy piilevänä, kunnes otollisissa olosuhteissa varsinainen sairaus puhkeaa. Yleisin pälvikaljutaudin puhkeamisen myötävaikuttaja on jokin stressitilanne. Häiriö immuunijärjestelmän toiminnassa keskeyttää hiuksien tai ihokarvojen normaalin kasvukierron. Hiukset lähtevät pois tältä ihon osalta ennenaikaisesti ja hiustuppi jää pysyvään lepotilaan niin kauan kun immuunitoiminnan häiriö kestää.

Lievimmillään päänahassa saattaa esiintyä pieniä muutaman senttimetrin läpimittaisia hiuksettomia pälviä, jotka saattavat jonkin ajan kuluttua kasvaa umpeen tai vastaavasti ilmestyä uudelleen jonnekin muualle pään alueelle. Vaikeimmillaan sairaus esiintyy Alopecia totalis -muodossa, jolloin hiustenkasvu loppuu koko pään alueelta ja Alopecia universalis -muodossa, jolloin myös muun ihokarvoituksen – mm. silmäripsien, kulmakarvojen ja parran kasvu loppuu. Yleisesti katsottuna pälvikaljutaudin eteneminen on hyvin arvaamatonta ja vaikeasti ennustettavissa. Varsinaista sairautta parantavaa lääkettä ei ole, mutta Alopecia areata -muodon oireita voidaan lievittää erilaisilla hoitomuodoilla ja niiden yhdistelmillä.

Lisätietoa: www.alopecialiitto.fiwww.iholiitto.fi

Perinnöllinen hiustenlähtö

Yleisin ja näkyvin hiustenlähdön muoto on perintötekijöiden mukanaan tuoma hiustenlähtö ja kaljuuntuminen, jota nimitetään myös ”miestyyppiseksi kaljuuntumiseksi”. Perinnöllisestä hiustenlähdöstä kärsii yli 30% alle 40 vuotiaista miehistä ja noin 3% samanikäisistä naisista.

Hiustenlähtöön vaikuttavia tekijöitä ovat voimakas miessukupuolihormonin – testosteronin – haittavaikutus sekä hiuspohjan huono verenkierto ja aineenvaihdunta, joka johtuu päänahan kireydestä. Kummatkin näistä tekijöistä periytyvät ja voivat vaikuttaa myös samanaikaisesti painottuen kuitenkin aina yksilöllisesti. Hormonipainotteisessa hiustenlähdössä elimistön testosteronihormoni yhtyy talirauhasten tuottamaan 5a-entsyymiin ja muodostaa 5a-dihydrotestosteronin (5a-DHT), joka alkaa häiritä hiustupen suulla sijaitsevan talirauhasen normaalia toimintaa, jolloin hius alkaa näivettyä muuttuen ensin hennoksi (vellus) hiukseksi ja sen jälkeen hiustuppi surkastuu pois sulautuen päänahan muuhun ihokudokseen. Usein havaittavia tunnusmerkkejä tämän tyyppisestä hiustenlähdöstä ovat nopeasti pakeneva otsaraja ja voimakas päänahan rasvoittuminen.

Kilpirauhashäiriöt

Kilpirauhasen toiminnassa esiintyvät häiriöt – sekä vajaatoiminta että liikatoiminta – aiheuttavat usein hiustenlähtöä, joka saattaa johtaa vaikeaankin kaljuuntumiseen. Varsinaisen syy-yhteyden eli kilpirauhasen toiminnan korjaaminen lääkityksellä lääkärin valvonnassa on näissä tapauksissa aina ensisijainen hoitotoimenpide. Hiusten takaisin kasvua voidaan usein tehostaa myös erilaisilla päänahan hoidoilla.

Lisätietoa: www.kilpirauhasliitto.fi

Seborrea – rasvoittuva hilseily

Päänahan rasvoittuminen ja runsas tahnamainen hilsemuodostus ovat tunnusomaisia seborrea-hilsesairaudessa, jonka aiheuttaja on pityrosporum-hiivasieni. Hiivasieni käyttää ravinnokseen talia, jota on runsaasti saatavana rasvoittuvassa päänahassa. Seborreapotilailla esiintyy usein runsastakin hiustenlähtöä. Erilaisia hoitotuotteita ja hoitomenetelmiä on kehitetty lievittämään seborreaoireita.

Lisätietoa Iholiitto ry:n julkaisemasta  Seborrooinen ihottuma –oppaasta 

Kireä päänahka

Asiantuntija voi havaita päänahan tavallista voimakkaamman kireyden esim. tunnustelemalla päänahkaa. Jos päänahka on kireä, kaikki aineenvaihdunnan toiminnot päänahassa ovat liian alhaisella tasolla, jotta hiustenkasvu voisi tapahtua normaalisti. Silloin, kun päänahan verenkierto toimii huonosti, hiustuppi saa liian vähän happea, energiaa ja suojaravinteita. Tästä syystä hiuksen normaali kasvukausi aluksi lyhenee. Lopuksi hiuksen kasvu tyrehtyy uudistumis/lepovaiheeseen (katagen/telogen) ja hiustuppi alkaa hitaasti surkastua. Usein tämäntyyppinen hiustenlähtö painottuu päälaelle.

Päänahan kireyden ja DHT:n aiheuttamaa hiustenlähtöä esiintyy kummallakin sukupuolella, mutta on itsestään selvää, että testosteronin haittavaikutukset hiustenlähdön suhteen ovat naisilla huomattavasti vähäisempiä. Hoitotoimenpiteet kummassakin hiustenlähdön tyypissä saattavat olla hyvinkin erilaiset, mutta tärkeää on, että hoitoon hakeudutaan mahdollisimman nopeasti eli silloin, kun hiustenlähtö on ennalta ehkäistävissä olevassa vaiheessa ja hiuksia on vielä jäljellä. Kun kaljuuntuminen on tapahtunut ja hiustupet hävinneet päänahasta, hoidollisilla toimenpiteillä ei voida kaljuuntuneille alueille enää saada uusia hiuksia kasvamaan. 

Muut syyt

Hiustenlähtöön voi olla monia eri syitä. Eräät harvinaiset ihosairaudet, kuten LED (punahukka) ja iktyosis (kalansuomutauti), voivat aiheuttaa päänahassa hiustenlähtöä. Myös syöpäsairauksien hoidot johtavat usein tilapäiseen kaljuuntumiseen. Naisilla hormonitoiminnan vaihtelut esimerkiksi synnytyksen jälkeen saattavat aiheuttaa lievää hiustenlähtöä, joka useimmiten korjaantuu ajan myötä. Ikääntymisen myötä hiusten rakenne voi muuttua, ja hiukset saattavat ohentua ja harveta luonnollisesti. Lisäksi tärkeiden suojaravinteiden puutokset ja ravintoon liittyvät tekijät, kuten laihduttaminen, voivat olla syynä epänormaalia suurempaan hiustenlähtöön. Myös henkiset kuormitustekijät, erityisesti stressi, voivat vaikuttaa hiusten kuntoon ja aiheuttaa niiden irtoamista. Yksittäisessä hiustenlähtötapauksessa paras lopputulos saavutetaan, kun taustalla oleva syy selvitetään asiantuntijan tekemällä huolellisella arviolla.